Teksti Senja Mäkinen

Lagotto romagnolo – tryffelikoira Italiasta

Lagotto romagnolo on kiharakarvainen, veikeä koirarotu, joka on kotoisin Ravennan suoalueilta, Emilia-Romagnon maakunnasta Keski-Italiasta. Tämä monipuolinen rotu on levinnyt vähitellen erittäin suosituksi seura- ja harrastuskoiraksi Skandinaviassa, Englannissa ja myös muualla Euroopassa sekä Australiassa ja USA:ssa.

Lagotto romagnolo on siis alun perin italialainen koirarotu. Ensimmäiset maininnat näistä kikkarapäistä löytyy jo 1600–luvulta peräisin olevasta tekstistä, ja jokunen valokuva on tallennettu jo 1800–luvun loppupuolelta, ja jopa 1400-luvulta on löytynyt maalaus, jonka taustalla seisova koira muistuttaa erityisen paljon lagottoa. Alun perin lagotto polveutuu ranskalaisesta barbet rodusta, joka on kaikkien vesikoirien ja villakoirien kantarotu. Mielenkiintoista kyllä, kantarotu barbet ei ole saavuttanut läheskään seuraaja-rotujensa suosiota.

Lagotto romagnolo -rotunimi tulee italian kielen sanoista ”lago”, mikä tarkoittaa suomeksi järveä ja romagnolo tarkoittaa Romagnan aluetta, josta rotu on kotoisin. Toisen teorian mukaan nimi tulee ikivanhasta laaksoissa elävien ihmisten yhteisnimikkeestä ”lagotto”. Yleisimmin kuitenkin nimi perustellaan ensimmäisellä teorialla.

Alun perin lagottoja käytettiin erinomaisina metsästyskoirina Ravennan suoalueilla. Tämä ketterä veitikka soveltui erinomaisesti hyppäämään veneestä ja noutamaan isäntänsä ampuman linnun. Se oli kätevän kokonsa ansiosta myös helppo nostaa takaisin veneeseen. Jokunen vuosikymmen sitten nämä suoalueet päätettiin kuitenkin kuivata, ja täten myös lagotoilta loppui työ. Niiden omistajat olivat pääasiassa köyhiä maalaismiehiä, joilla ei ollut mahdollisuutta lähteä muualle metsästämään koirinensa. Vähitellen kuitenkin lagottojen omistajat huomasivat niiden erinomaisen hajuaistin ja innon oppia uusia asioita helposti. Ravennan alue on erinomaista tryffelialuetta, joten luonnollisesti lagottoja alettiin käyttää etsimään erittäin arvokkaita sieniä, tryffeleitä. Koska näiden maailmankuulujen sienien kilohinta hipoo pilviä, ja niiden löytämisen tekee erittäin helpoksi koira, lagotoilta jopa jalostettiin pois niiden metsästysvietti, jottei se häiritsisi tryffeleiden etsimistä. Lagotto on siis Italiassa erittäin arvostettu työkoira, joka elättää omistajansa etsimällä näitä ”kultaisia” sieniä. Parhaat tryffelikoirat kilvoittelevat eritasoisissa mestaruuskokeissa, ja kasvattajille on erittäin tärkeää kasvattaa juuri hyviä käyttökoiria. Huippu tryffelinetsijälagoton hinta onkin moninkertainen verrattuna huippu näyttelylagoton hintaan. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin todeta, että näiden koirien koulutusmetodit ovat välillä aika rajujakin, ja koirat elelevät suurissa kenneleissä, joissa olosuhteet eivät aina ole parhaat mahdolliset Etelä-Eurooppalaiseen tyyliin. Koulutusvaiheessa koiraa saatetaan pitää nälässä, ja niille syötetään vain kuivaa leipää, johon on hieman sekoitettu tryffeleitä, joten nälkäisenä metsään päästessään koira tietysti etsii tuttua hajua. Koirissa on tietysti paljon eroja ja samoin koulutuksen tarpeessa ; toiset koirat löytävät tryffeleitä jopa kouluttamatta. Tryffeleitä löytyy ensisijassa Italiasta ja Ranskasta, mutta jonkin verran on löytynyt jo syötäviä tryffelilajikkeita myös Suomesta ja muualta Skandinaviasta. Tryffelin etsimisen sijasta Suomessa on hyödynnetty erityis taitoja opettamalla lagotto etsimään erilaisia sieniä. Täällä metsät ovat kuitenkin täynnä muita sieniä, joten lagottoja on koulutettu erittäin hyvällä menestyksellä etsimään esimerkiksi kantarelleja ja suppilovahveroita.

Lagottojen historiasta vielä sen verran, että suunnilleen 1970–luvulla oli uhka, että lagotot sekoittuvat kokonaan muihin rotuihin, koska sen joitain ominaisuuksia yritettiin edelleen parantaa risteyttämällä niitä muun rotuisten kanssa. Meidän kaikkien onneksi muutamat henkilöt, erityisesti Antonio Morsiani ja hänen poikansa Giovanni Morsiani myöhemmin, ovat tehneet erityisen suuren työn rodun säilyttämiseksi ja saattamiseksi nykyiseen pisteeseen. Vuonna 1988 aloitettiin lagottojen rekisteröiminen Italiassa, ja Italian kennelliitto E.N.C.I. hyväksyi sen omaksi roduksi. Vuonna 1995 kansainvälinen kennelliitto FC I hyväksyi lagoton viralliseksi roduksi. Englannin kennelliitto hyväksyi rodun 1999 tuontirekisteriinsä. Ensimmäiset lagotot tuotiin Skandinaviaan, Ruotsiin, Renee Sporre- Willesin toimesta. Suomeen ensimmäiset lagotot saapuivat vuotta myöhemmin eli vuonna 1996.

Lagottojen määrä on koko ajan kovassa kasvussa joka puolella. Suomessa lagottoja löytyy jo noin 2000 yksilöä.

Luonteeltaan lagotto romagnolo on erittäin hauska ja veikeä. Se saattaa aluksi suhtautua vieraisiin ihmisiin hieman varauksellisesti, mutta välittömästi huomattuaan, ettei vaaraa ole, se on valmis lähempään tutavuuteen. Nämä kikkarapäät ovat erittäin miellyttämishaluisia ja yleensä valmiita tekemään lähes mitä vain päästäkseen päämääräänsä tai miellyttääkseen omistajiaan. Lagotot ovat yleensä erittäin oppivaisia, ja ne suorastaan rakastavat, jos joku jaksaa opettaa niille uusia temppuja. Lagotto on luonteeltaan suhteellisen alistuva eli se kyllä uskoo helposti asiat. Muihin koiriin tyypillinen lagotto suhtautuu avoimesti ja positiivisesti. Lagotto ei todellakaan ole riidanhaastajatyyppiä, vaan jos jotain sanomista tulee muiden koirien kanssa, se vetäytyy mieluimmin sivummalle tarkkailemaan tilannetta.

Miksikään ”sohvakoristeeksi” lagotto ei sovellu, vaan se tarvitsee toimintaa ja liikuntaa pysyäkseen iloisena ja onnellisena. Harrastuskoirana lagotto on kerrassaan erinomaisen monipuolinen soveltuen erittäin moniin eri harrastusmuotoihin agilitystä ja tottelevaisuudesta sienien etsimiseen ja näyttelykehiin.

Lagotto on suhteellisen terve koirarotu. Lagotto liitettiin Suomessa lonkkien osalta PEVISA-ohjelmaan 1.7.2008 eli molemmilla vanhemmilla tulee olla virallinen lonkkakuvaustulos, jotta pennut rekisteröidään. Lonkkien raja-arvona on D eli E-lonkkaisen koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Lagotoilla on ollut nuoruusiän epilepsiaa, johon on nykyään käytössä geenitesti, jotta sairaita pentuja ei enää syntyisi.

Silmä- polvi- ja kyynärätutkimuksia suositellaan myöskin tehtävän. Patella luksaatiota on tavattu joitain yksittäisiä tapauksia. Hammaspuutokset ja purentaviat ovat lagotoilla melko yleisiä, koska rodun jalostus on vielä kuitenkin alkuvaiheessa. Purentojen periytyminen on vaikeaa kartoittaa ja mainittakoon, että rotumääritelmä sallii rodulle lievän alapurennan. Rodun geenipohja on myös kovin kapea, ja joidenkin koirien sukutauluista saattaa olla osa koirista tuntemattomia, mikä tekee jalostuksesta vaikeaa ja haastavaa. Rodun kotimaassa Italiassa voidaan rotuun ottaa uusia yksilöitä

Lagoton karvan kuuluu näyttää ns. maalaiselta ja hieman suttuiselta. Turkki on villavaa ja hieman karhean tuntuista, se muodostaa paksuja kiharoita, joissa näkyy pohjavilla. Lagoton turkki on aika helppohoitoinen, jos sen pitää koko ajan suhteellisen lyhyenä. Liian pitkä karva menee takkuun helposti, ja koko turkki saattaa huopaantua. Karvan voi pitää koko ajan sopivan lyhyessä mitassa saksilla leikkaamalla tai sitten sen voi ajaa muutaman kerran vuodessa aivan lyhyeksi koneella. Turkinhoidossa on monia tapoja ja tyylejä. Tärkeintä kuitenkin on, että lagoton karva olisi kiharainen eikä mitenkään liioitellusti ja korostetusti leikattu. Jos turkki on ajettu lyhyeksi, koiran kanssa ei voi mennä näyttelyyn, ennen kuin se on kasvanut sopivaan mittaan. Lagotoilla sallitaan monia värejä. Yleisin väri on kuitenkin ehkä likaisen valkoinen oranssein tai ruskein merkein. Lagotto voi olla myös yksivärinen likaisenvalkoinen tai ruskea eri sävyissä tai oranssi ja ns. ruskea roan. Musta väri on ehdottomasti kielletty väri lagotolla.

Lagottoyhdistyksiä on perustettu ympäri Eurooppaa. Italian yhdistys perustettiin vuonna 1998 ja on nimeltään Club Italiana Lagotto, CIL. Yhdistyksiä on perustettu myös Ruotsiin, Sveitsiin ja tänne Suomeen. Suomen yhdistys on nimeltään Suomen Lagottoklubi ja se perustettiin joulukuussa vuonna 2000.

Lähteet: Giovanni Morsiani: Il Lagotto Romagnolo – Sorie di cani e tartufai

Gianni Ravazzi: Il Lagotto – e i cani da tartufo

Italian lagottoyhdistyksen kotisivut http//www.lagottoromagnolo.org/